Suomalaiset toimittajat muodostavat melko surkean ammattikunnan, jos mittarina käytetään
sitä, onko uutisointi objektiivista tiedonvälitystä vai
tunneperäistä korvaan kuiskimista, jolla pyritään istuttamaan valmiiksi pureskeltu mielipide lukijan päähän.
Iso osa median lastensuojelua, avohuoltoa ja huostaanottoa koskevista jutuista maalaa
kuvaa sosiaalitoimen ammatillisesta verkostosta tunteettomina ja lakipykäliin nojaavina ilkimyksinä, jotka pyrkivät hajottamaan perheen, jos ei muuten niin ainakin tahattomasti ja kyvyttömyyttään. Tapa, jolla toimittajat näissä
jutuissaan maalaavat maailmaa, tuo mieleeni lapsille suunnatut naiivit
elokuvat ja piirretyt, joissa vastakkain on aseteltu selkeä hyvis ja selkeä pahis. Moraali on joko valkoista (Aladdin, Simba ja Goku ovat yhtä kuin ahdingossa oleva viaton perhe) tai mustaa (Jafar, Scar ja Frieza ovat yhtä kuin lapsen
nappaava valehteleva ja manipuloiva sosiaalityöntekijä).
Vanhemmuuteen ja lastenkasvatukseen liittyvät uutiset kiinnostavat suurinta osaa ihmisistä, jos ei vanhemmuusroolista johtuen, niin ainakin meidän jokaisen omakohtaisesti koetun lapsuuden takia. Näihin kahteen asiaan kaikilla ihmisillä löytyy jonkinlainen mielipidevalmius, jota monesti pidetään Oikeana Totuutena (tm), vaikka mielipiteen muodostamiseen käytetty otoskoko usein onkin vain yhdestä muutamaan kappaletta. Kun tämän tietämyskentän rajoja sitten ylitellään mediassa, saadaan aikaiseksi aina mielipiteiden ristitulesta johtuva kova "kohu", joka sekin tosin syntyy vain toimittajien otsikoinneissa.
Vanhemmuutta koskevat uutiset herättävät ymmärrettävästi aina paljon tunteita. Kuumimmasta päästä ovat tarinat sydämettömistä huostaanotoista, joissa kunnolliselta ja järjelliseltä perheeltä on otettu lapsi pois, koska makaroonilaatikko ei kelvannut tai jotain muuta yhtä vähäpätöistä tapahtui. Näiden asioiden kertomisella rakennetaan kuvaa sosiaalitoimesta mielivaltaisena koneistona.
Lastensuojelua ja eritoten huostaanottoa koskevissa uutisissa
toimittajien epärehellinen toiminta näkyy siinä, että he tekevät
sensaationhakuisen jutun vaikka tietävät hyvin, että sosiaalitoimen
työntekijät ja muut asiantuntijat eivät voi kertoa juridisista seikoista
johtuen julkisuudessa kaikkea, mitä tietävät, vaikka toimittaja "tasapuolisuuden nimissä" heidän naamansa eteen mikin laittaisikin. Tarinan toinen puoli jää
avaamatta. Perheen kokema "vääryys" päätyy otsikoihin,
mutta se on syy-seurausketjusta pelkkä seurausosa. Syyn kertominen vesittäisi mehukkaan ja tunteita herättävän
"perheemme revitään hajalle" -hätähuutouutisen.
Olkoon kyseessä sitten hyväksikäyttäjä, alkoholisti, persoonallisuushäiriön omaava tai muuten henkisesti häiriintynyt ja itsekritiikkiin kykenemätön vanhempi, niin heistäkin jokainen rakastaa lastaan. Heidän tapauksessaan lapsen rakastaminen ei tosin ole pyyteetöntä, vaan se sisältää reunaehtoja, kuten jonkin sairaalloisen tarpeen tyydyttämistä tai lapsen käyttämistä rakennuspalikkana, jolla oma elämä tai sen kulissit pysyvät pystyssä. En epäile hetkeäkään, etteikö heidän joukossaan olisi myös yksilöitä, jotka omaa egoansa ja skeemaansa suojellakseen ovat
valmiita viemään osan perheensä likapyykistä julkisuuteen, ikään kuin viimeisenä
oljenkortena estämään huostaanoton tapahtumista.
Tätä käyttävät hyväkseen toimittajat, jotka tietävät
saavansa keskustelua aikaiseksi, kun loihtivat kärjistetyn uutisen niistä toimenpiteistä, jotka ovat syntyneet huonosti hoidetun
vanhemmuuden seurauksena. Sen lisäksi että toimittaja saa juttunsa, saavat vanhemmat myötätuntoa ja oikeutta osatotuuden tietäviltä kansan syviltä riveiltä. Kärsijöinä ovat sosiaalitoimen työntekijät, jotka saavat lisäpainolastia harteillensa ja lapsi, jonka lopullinen turvaan saattaminen voi viivästyä.
Lastensuojelulaki edellyttää, että perhettä täytyy tukea
avohuollollisilla toimenpiteillä, ennen kuin lapsen huostaanottoa ryhdytään suunnittelemaan (pl. lapselle hengenvaaralliseksi koetut tilanteet). Ajatukset siitä, että Suomessa otettaisiin turvallisilta ja arjen järjellä varustetuilta vanhemmilta lapsia huostaan mielivaltaisesti, yllättäen ja ilman ennakkovaroituksia, on harhamaailmoissa elämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti