Tule ja katso

Katsoin muutama vuosi sitten Elem Klimovin ohjaaman neuvostoliittolaisen sotaelokuvan, Tule ja katso (Idi i Smotri, 1985). Elokuvan nimi juontuu Uudessa testamentissa olevasta Johanneksen ilmestyskirjasta, joka kuvaa lopun aikoja, sotaa, ihmisten joutumista joko taivaaseen tai helvettiin ja niin edelleen:

"And when he had opened the fourth seal, I heard the voice of the fourth beast say, come and see! And I looked, and behold a pale horse: and his name that sat on him was Death, and Hell followed with him."

Adolf Hitlerin suunnitelmana oli hävittää koko Valko-Venäjän kantaväestö ja asuttaa maa sitten arjalaisilla. Natsit, tai tarkemmin sanoen natsi-ideologiaan fanaattisesti suhtautuneet SS-joukot, polttivat 628 kylää maan tasalle, useimmiten kylän väen sen mukana. Tule ja katso kuvaa tätä painostavalla tavalla 15-vuotiaan partisaanipojan näkökulmasta.

Elokuva on hyvin mieltä raastava. Tämä johtuu ainakin voimakkaasta äänimaailmasta ja intensiivisistä kasvojen lähikuvaotoksista, jotka täyttävät koko ruudun. Tule ja katso ei ole visuaalisesti raaka, vaan psykologisesti kauhistuttava ja traumatisoiva tavalla, jonka rinnalla Full Metal Jacket ym. länsimaalaiset, hieman yrittäneet sotaelokuvat kalpenevat. Elokuvassa ei ole sankarillisuutta eikä uhrauksia, eikä alun harmonisuuden ja viattomuuden jälkeen turvaa enää ole.

Kuten sanoin, katsoin elokuvan muutamia vuosia sitten. En ole katsonut sitä enää sen jälkeen. Tästä huolimatta minulle se "Oikea Sotaelokuva" on Tule ja katso.

Tule ja katso Youtubessa:

Osa 1

Osa 2