Yksi keino kamppailussa koulukiusaamista vastaan on oppilaiden valistaminen sen suhteen, kuinka väärä ja epäoikeudenmukainen teko on kyseessä. Luokkaviihtyvyyskyselyillä seurataan, miten oppilasaines luokassa käyttäytyy ja kuinka hyvä heillä on siellä olla. Lukuisat kysymykset koskevat koulukiusaamista.
Kaikissa tapauksissa alakouluikäisiltä heidän luokkansa kiusaamistilanteesta kysyminen ei ole mielestäni kovin tarkkaa. Tämän ikäiset lapset ajattelevat vahvasti vielä konkretioiden kautta, joten kiusaamiseen kuuluvat ilmiöt ovat heille esimerkiksi jatkuvaa tönimistä tai ilkeää nimittelyä päin naamaa tai selän takana. Tämä on käsin kosketeltavissa ja korvilla kuultavissa olevaa vääryyttä, joka
vetoaa lasten moraalitajuun. Alakouluikäisen moraalitajua ei kutkuta
liian pitkät syy-seuraussuhteet ja abstraktiot, kuten ajojahti,
naurunalaiseksi saattaminen, pikkumaisuus, vähättely ja ahdistuksen aiheuttaminen.
Ei tönimistä eikä nimittelyä, joista näkee heti, mikä on homman nimi, vaan arvostelua ja panettelua, jotka kasautuvat vähitellen kohteensa kontolle. Tapahtumaketju on liian pitkä kiusaajaksi syyllistyvän lapsen hahmotettavaksi.
Hitaalle tai erikoiselle lapselle jatkuva huomauttelu näennäisen
harmittomista asioista voi tämän lapsen mielestä olla äärimmäisen
tuskallista. Hän voi edesottamuksineen jäädä koko muun luokan suurennuslasin alle. Luokkatoverit sättivät tätä
oppilasta "turhista" kysymyksistä, nauramisesta, unohduksista, myöhästymisistä, äänen pitämisestä ja muista asioista,
joita ei noteerata muiden luokkakavereiden kohdalla. Kaveripiirissään, jos sellaista on, hän saattaa toimia sylkykuppina, josta muut voivat ponnistaa kaveriporukan hierarkiassa ylöspäin.
Tämmöisissä kiusaamistapauksissa syyllisiä on vaikeaa löytää. Kerrankin edes kodin syyllistäminen ei ole oikea vaihtoehto, koska täysin kunnolliset lapsetkin sortuvat kiusaamiseen, kun kyseessä on panetteleminen ja arvosteleminen. "Opettaja ei tee tilanteelle mitään", kuulee joskus sanottavan, kun omaa
lasta on kiusattu. Aikuisen perspektiivistä katsoen kaikki tilanteet
eivät näytä kiusaamiselta. Arvostelu- ja panettelukuvion hoksaaminen voi olla mahdotonta, jos sitä ei osaa etsiä.
Heikolla itsetunnolla varustettu impulsiivinen hermokimppu näyttää pahan
olonsa varmasti, ja sen huomaavat kaikki. Vahvalla ja perusteettomalla itsetunnolla
varustettu lapsi pärjää jonkin aikaa. Jos lapsi on sisäistänyt, että tunteita näyttämällä ei saa lohtua, niin häneen kohdistunutta kiusaamista voi olla hyvin vaikeata huomata.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että viime laman aikana tehdyt leikkaukset kouluihin, lastenpsykiatriaan ja nuorten mielenterveystyöhön ovat olleet lyhytnäköistä säästämistä. En itse keksi koulukiusaamisen kitkemiseen muuta tehokasta konstia kuin aikuisikäisten silmäparien lisäämisen. Suomen valtio elää kuitenkin paraikaa laskukautta, jolloin julkisia menoja on pakko kitkeä. Koulukiusaamisen vastustaminen, joka on trendikäs puheenaihe vain syksyisin, ei ole saamassa näillä näkymin lisäresursseja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti