Ellun kanan turvallisuuden tunne

Olen toisinaan miettinyt, minkä takia oppilaat tuntuvat käyttäytyvän epämuodollisemmin minun seurassani kuin keskimäärin muiden aikuisten seurassa. Tämä ei ole sellaista käyttäytymistä, joka olisi ongelmallista, vaan sitä voisi kuvailla niin, että jos ei ole vaadittu mitään toimintaa, ollaan kuin Ellun kanat. Omalla kohdallani yksi selittävä tekijä on varmasti se, että toimin yhdelle oppilaalle läheisenä avustajana ja olen hänen kanssaan tullut hyvin tuttavalliseksi, jonka kautta tämän oppilaan luokkakaverit ovat sitten rohkaistuneet. Koska ilmiö ulottuu kuitenkin tämän ryhmän ulkopuolelle, uskon toisen syyn piilevän omassa käyttäytymisessäni ja retoriikassani, josta saa aika rauhallisen ja pitkäpiimäisen, mutta mahdollisuuksien salliessa pölj-- leikillisen vaikutelman.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on todennut, että lapset eivät ole pieniä aikuisia, vaan höperöitä, joiden ominaispiirre on lyhytjännitteisyys. Lapsilla on lupa olla impulsiivisia tekojensa ja sanomisiensa suhteen. Sinkkonen on myöskin sanonut, että on tärkeä oppia onkimaan lapsesta asioita esille. Erilaisilla vieheillä voi kokeilla, miten mikäkin persoonallisuus vastaa mihinkin täkyyn.

Siinä, että sallii lapsen olla oma hyypiömäinen itsensä ja "onkien" osoittaa kiinnostusta hänen persoonaansa ja mieltymyksiinsä, piilee mielestäni avaimet lapsen kokemaan turvallisuuden tunteeseen niin kotonaan kuin muuallakin. Luulen monen vanhemman ja ammattikasvattajan kompastuvan siihen, että he kokevat arvovaltansa, stressinsietokykynsä ja kasvatustaitonsa uhatuksi, jos lapsen antaa olla oma itsensä, tai jos hänelle paljastaa vaikkapa tietämättömyytensä jonkin asian suhteen. Pitäisi oppia sietämään pientä epävarmuuden tunnetta, kun tutustuu keskenkasvuiseen ja ailahtelevaiseenkin persoonaan. Eikä haittaa, jos joskus joutuu naurunalaiseksi. Jokainen aikuinenhan osaa käsitellä sen oikein.

Puhun nyt hyvin yleistävällä tasolla. Koulumaailmassa impulsiivisuuden liiallinen salliminen ei sovellu helposti oppituntien kanssa yhteen ilman erikoisjärjestelyitä. Suomalaisen tutkimuksen mukaan kuitenkin lämminhenkinen opettaja parantaa oppilaiden oppimismotivaatiota. Paremmalla tietämyksellä pedagogiikasta tätä voisi avata vakuuttavammin, mutta yksinkertaistettunahan kyse on siitä, että opettaja osoittaa vilpittömästi välittävänsä oppilaistaan.

Turvallisuuden tunne luo välittömämmän vuorovaikutuksen, joka tuo mukanaan omat  vivahteensa, eli toisin sanoen mölyt eivät pysy aina mahassa. Jos ei pyri autoritaarisen aikuisen asemaan, niin tämä on vaihtelevissa määrin väistämätöntä. Välittämisen ja kohtuullistamisen tähden rajojen vetäminen on tärkeää, mutta petollisissa tapauksissa rajoittamisen motiivi kumpuaa aikuisen itseluottamuksessa olevasta säröstä, jossa hän ei ole varma, miten oikeastaan pitäisi toimia lyhytjännitteisten höperöiden parissa.