Nuorten ja vähän muidenkin kulutustottumuksista

Viime viikon Jälkipörssissä pohdittiin, miksi maksuhäiriöisiä suomalaisia on jo yli 370 000 kappaletta. Iso osa tästä määrästä on nuoria aikuisia, alle 30-vuotiaita. Keskustelijat mainitsivat tärkeäksi vaikuttimeksi nuorten ihmisten saaman kodin taloustaitojen mallin, mutta painottivat myös koulun vastuuta "aktiivisen talouskasvun strategiassa". Taloustaito pitäisi olla mukana matematiikassa ja historiassa. Kenties myös yhteiskuntaopissa ja kotitaloudessa.

Nuoria miehiä ja naisia ei kuitenkaan kiinnosta ottaa näistä asioista onkeensa, jos olosuhteet sille eivät ole suotuisat. Asiantuntijaihmisten ja vanhempien valistusoppi häviää aina, jos köyden toisesta päästä on vetämässä nuoren oman kaveripiirin toisen suuntainen konsensus. Sama koskee talousvalistusta. Itse olin säästeliäs lapsi, olin parhaimpien joukossa yläasteen yhteiskuntaopin tietokilpailussa ja osallistuin talouspainotteiselle valinnaiskurssille, jossa mm. kasasimme omat malliosakesalkut ja saimme pyörittää koulumme kahviota, mutta tämä ei estänyt minua käyttämästä kaikkia rahojani kevytmoottoripyörään ja sen polttoainetankin täytenä pitämiseen. Esimerkkejä voisi kyhätä lukuisia ja kaikissa on se perusrakenne, että saadakseen osallisuuden tiettyyn sosiaaliseen piiriin, täytyy siihen joskus käyttää erisuuruisia summia rahaa. Teini-ikäiselle tämä on erityisen tärkeää.

Erkki Sinkko ottaa kantaa asian tiimoilta Kauppalehdessä. Harmi vain, että juuri kukaan tuon ikäinen nuori ei vielä ymmärrä Sinkon viisautta onkeensa. 

"Sinkko suosittelee valitsemaan 3-5 laatuyhtiötä, ja sijoittamaan rippi- tai ylioppilaslahjarahoja tai muita säästöjä yhtiöiden osakkeisiin, esimerkiksi tuhat euroa kuhunkin yhtiöön."

Kovinkaan monella noin parikymppisellä ihmisellä ei ole mielessä vaikkapa osakesalkun kasaaminen tai asunto-osakkeen ostaminen. Miksi olisikaan, tärkeää on elämän eläminen, kun on vihdoinkin aikuinen. Näitäkään asioita ei kuitenkaan pidä nähdä toisiaan poissulkevina. Jo edellä mainittu kohtuullisen rahan käytön ja kulutuksen painottaminen kasvatuksessa olisivat hyvä alku.

Kohtuullisuus on kuitenkin häviämässä ja päinvastaista ajatusmaailmaa, konsumerismia, on hyvin moni omaksumassa, sen kertoo jo maksuhäiriöidenkin määrä ja niiden lieveilmiöt (linkki 1, linkki 2). Vaikka oman rahan hankkimiseen ei haluaisi nähdä tippaakaan vaivaa, antavat korkeakorkoiset kulutusluotot, pikavipit ja rahoitusyhtiöiden tarjoukset oikotien kivoihin asioihin ja korkeampaan ulkopuoliseen elintasoon. Näistä kivoista asioista ja lume-elintasosta täytyy usein hintalapun hinnan lisäksi maksaa myös korkeaa korkoa, joka tuo ekstraloven talouteen joka kuukausi. Hairahtuneimmat ottavat syömävelkaa ja maksavat vanhoja lainoja uudella lainalla.

Pohjois-Amerikassa käytetään termiä "asset-rich, cash-poor". Vapaasti suomennettuna se tarkoittaa sitä, että ihminen voi omistaa vaikuttavan määrän omaisuutta - talon, auton, harrastusvälineet, kotiteatterin yms. - mutta hänen kuukausittainen tulovirtansa tyrehtyy siihen, kun hänen täytyy maksaa lainalyhennyksiä ja korkoa kaikesta omaisuudestaan, jota hän ei ole ostanut omalla rahallaan. Tähän voidaan lisätä myös omaisuuslajista riippuen vakuutukset, huollot, varaosat, polttoainekulut, laskut erinäisistä palveluista yms.

Kädestä suuhun elämisen ja roopeankkakitsailun väliin sijoittuva näkemys, jossa oma talous halutaan turvata, tuntuu olevan hyvin monelle vieras ajatus. Yksittäisiä taloustietäjien ulostuloja lukuunottamatta juuri mikään taho yhteiskunnassamme ei kannusta säästämiseen tai taloudelliseen oppineisuuteen.

Kuten Erkki Sinkko jo ylempänä sanoi, moni suomalainen mieltää esimerkiksi sijoittamisen pelaamiseksi ja tuomittavaksi toiminnaksi. Samaan aikaan rahoitusyhtiön autolla ajaminen taikka luottokortilla ja osamaksulla halvan viihde-elektroniikan ostaminen ovat kuitenkin hyväksyttäviä asioita, joita esitellä ja joista voi puhua. Enkä nyt tuomitse tätä esittämistä, sillä on perhanan kiva omistaa kampe, jolle oikeasti on tarvetta tai joka tuo pidempiaikaista, kestävää ilon tunnetta elämään. Kummeksun vain kaksinaismoralismia.

Jos kivoja asioita ostamalla luullaan oman persoonallisuuden saavan lisää särmää ja halutaan saada lisää mielihyvää elämässä, niin sille tielle ei ole loppua. En näe kovinkaan monen ajattelevan että "ok, nyt minulla on tarpeeksi kivoja asioita, tämä riittää."

Konsumerismiajatteluun kannustaa tavallaan myös se suomalainen ilmapiiri, josta Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri kertoo:

”Se vaatii ajatusmuutosta. Meidän pitäisi Suomessa pitää vaurastumista hyvänä asiana. Kuulostaa naurettavalta, mutta Suomessa vaurastumiseen ja siihen liittyvään riskinottoon liitetään kaksi asiaa: se, että epäonnistuu ja rahat menevät tai sitten se, että onnistuu ja kaikki ovat kateellisia”, Lounasmeri sanoo. ”Suomessa pelätään vahingoniloa ja se pelko ei ehkä ole aivan aiheeton.”

Voi siis päästä vähemmällä, kun ostaa mieltä kiihottavia kulutustuotteita, kuin että vaikkapa yrittää haalia itselleen pääomatuloja. Tämäkin varmasti riippuu siitä, minkälaisilla ihmisillä itsensä on ympäröinyt. Talouselämä uutisoi, että 28-35-vuotiaista yli kolmasosaa pääomatulojen hankkiminen ei kiinnosta:

"Huolestuttavaa on kuitenkin se, että kolmanneksi yleisin este sijoittaiselle on se, ettei sijoittaminen yksinkertaisesti kiinnosta. Näin vastasi useampi kuin joka neljäs. Erityisesti nuorten keskuudessa kiinnostuksen puute on hälyttävän yleistä. Peräti 38 prosenttia 25-35-vuotiaista vastasi, ettei sijoittaminen kiinnosta, ja se olikin toiseksi yleisin este nuorilla."

Valtaosa 370 000 maksuhäiriöisestä suomalaisesta kuuluu konsumerismiheimoon, mutta hekin ovat vain yksi lahko. He, jotka elävät kädestä suuhun ja saattavat menettää vuodessa jopa tuhansia euroja pelkkien korkojen maksamiseen, kuuluvat myös samaan heimoon. Vaikka he eivät ostaisi korolla mitään, niin kauppojen hyllyt ovat silti täynnä kivoja asioita, joihin suurin osa meistä saa palkkansa menemään tarvittaessa vaikka joka kuukausi. Puhumattakaan heistä, joilla ei ole välttämättä palkkatuloa lainkaan, mutta haluaisivat päästä käsiksi samanlaisiin luksuriteetteihin kuin varakkaammat ikätoverinsa.

Ilman tietoista ajattelua ja mielenlujuutta aivojemme virtapiirit valitsevat aina kivan asian, joka tuottaa välittömintä mielihyvää. Ihan sama sille, kuinka kestävällä pohjalla sen ostaminen oikeasti on. Tämä on turvallinen ja tuttu tapa elää. Niin turvallinen ja tuttu, että aivojemme kaikkein vanhin osakin siitä pitää.

Taloudenpidossakin kohtuullisuus on hyve. Ei tarvitse elää askeettisesti kuin kaarnansyöjämunkki bolivialaisessa luostarissa, mutta uskoisin hänenkin onnellisuutensa olevan kestävämmällä pohjalla kuin luottotietonsa menettäneen ihmisen. Filosofisena pohdintana loppuun: Kestävälle pohjalle rakennettu onnellisuus ja mielihyvä vaikuttavat tulevan arvostamisen ja merkityksellisyyden tunteen antamisen ja saamisen kautta, ei niinkään erinäisten hintojen maksamisesta. Eli jos haluaisi tulla entistä onnellisemmaksi, pitäisi miettiä, miten saisi kasvatettua tätä arvostamisen määrää ja merkityksellisyyden tunnetta, eikä niinkään sitä, riittävätkö rahat miljoonannen kivan asian ostamiseen.

Extra

 

Pohjois-Amerikassa hätärahaston eli emergency fundin kerääminen ja ylläpitäminen on jokaisen kotitalouden perusedellytys, koska sosiaalisessa turvaverkossa on paljon isommat reiät kuin meillä täällä hyvinvointivaltiossa. Jos työpaikka katoaa alta tai sattuu äkillinen työntekoa estävä onnettomuus, voi vakuutuksien ja vakuuksien puuttuessa todellakin jäädä oman onnensa nojaan. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa pitää yrittämällä yrittää, että joutuu kadulle syrjäytyen täysin. Meillä ei ole oikeaa pakottavaa syytä pitää taloudestamme huolta.

Redditin henkilökohtaiseen taloudenpitoon räätälöidyt foorumit ja niiden kävijämäärät antavat jonkinlaista osviittaa siitä, miten ihmiset vierastavat palkasta palkkaan elämistä, kun etäännytään eurooppalaisista sosiaaliturvaa myöntävistä valtioista.

https://www.reddit.com/r/Omatalous/ (Suomi, n. 250 tilaajaa)

https://www.reddit.com/r/eupersonalfinance/ (EU-alue, n. 2000 tilaajaa)

https://www.reddit.com/r/personalfinance/ (Enimmäkseen Pohjois-Amerikka, n. 4 100 000 tilaajaa)