Olen toisinaan leikkisästi miettinyt, kuinka helppoa tämä työ voisi olla, kun omaksuisi täysin erilaisen työotteen.
Siihen kuuluisi olennaisena osana strictly business -tyylinen vuorovaikutus lasten kanssa. Mahdollisimman vähäistä ja lakonista sananvaihtoa. Ei hassuttelua, ei lapsellisuutta. Silityksen, olalle taputuksen ja sivuhalin hoksaamiseen meni aikaa kaksi vuotta, joten ne jäävät helposti pois. Lapselle hymyileminen on vaikeampi häivyttää.
Komenteluun voisi ottaa henkilökohtaisen ivailun ja naljailun vivahteen, siihen ei kukaan sanoisi mitään. Kukaan ei yrittäisi mitään ylimääräistä keppostelua, kun ei haluaisi kuulla värittynyttä palautetta.
Luokassa olisi kylmä ja etäinen keljuilija pitämässä yllä kauhun tasapainoa. Hänelle ei edes Isin Pikku Prinsessat (tm), nuo miespuolisten varhaiskasvatustyöntekijöiden arkkiviholliset, viitsisi sanoa vastaan. Ryhmän ohjaus olisi todella helppoa.
Ahem, tietenkin olen siis vain leikkisästi miettinyt tälläistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti