Hieman lisää lasten ja nuorten sosiaalisen median käytöstä

Aktiivisesti Youtube-kanavaansa päivittävistä ja sinne omasta elämästään ja itselleen kiinnostavista asioista kertovista ihmisistä käytetään nimitystä vloggaajat. Tänään töissä eräs iloinen hölöttäjäoppilas kertoi minulle kaverinsa Youtube-kanavasta, ja paljasti myös hänen nimimerkkinsä.  Kävin tänään iltapäivällä ihan mielenkiinnosta katsomassa, minkälaisia videoita tämän pojan kanavalta löytyy. Videoissa itsessään ei ollut mitään yllättävää, ne olivat täynnä juuri sellaista materiaalia, mitä alle 10-vuotiailta Extreme Duudsoneita fanittavilta rasavilleiltä voi odottaa. Ne videot, mitä katsoin, olivat täynnä lasten naiivia intoa ja iloa tohottaa ja tuoda sisältöä kohdeyleisölleen. Kohdeyleisö lienee mm. omat kaverit ja tuttavat.

Olen joskus huomioinut sen, että nekin lapset ja nuoret, jotka osaavat olla kunnioittavasti ja tottelevaisesti aikuisten seurassa (näinhän he pääsevät monesta tilanteesta vähemmällä), saattavat silti olla hyvin julmia vertaisilleen. Tätä julmuutta, joka koostuu erittäin halventavasta kielenkäytöstä ja henkilökohtaisten piirteiden raatelemisesta, voi löytää varsinkin nuorten "some-tähtien" profiilien kommentointiosioista, esimerkiksi juurikin Youtubesta. Tätä julmuutta oli myös tämän nuoren vloggaajan Youtube-videoiden kommenttiosioissa. Alapeukkujen, eli huonoa videota osoittavan symbolien, määrä oli huikea ja kommentit hyvin ilkeää nimittelyä niin pientä lasta kohtaan.

Minulla on samankaltainen kokemus tästä yläasteajalta. Harrastin tuolloin kotisivujen tekoja ja jos laitoin niihin vieraskirjan pystyyn, saatoin saada sinne hyvin halventavia ja satuttavia viestejä. Olin tuolloin jo 15-vuotias. En pysty kuvittelemaan, miltä 8-10-vuotiaasta voi samanlaisen "palautteen" saaminen tuntua. Minulla oli aina hyvä aavistus siitä, että kuka tai ketkä ne viestit oli lähettänyt. Syytä tälle ei ole kovin vaikea sanoa. Olin viisasteleva nuori mies ja tokaisin mielipiteeni aika suoraan, koska koko hienotunteisuuden käsite oli vielä minulle silloin vieras. Ehkä tämä oli joillekin liikaa, jotka sitten purkivat tunteensa minun vieraskirjaani. Voin siis löytää ymmärrystä tunteensa tuulettajille omalla kohdallani, mutta en usko esim. läheskään jokaisen aloittelevan vloggaajan ansaitsevan sitä haukkumista ja halventamista, minkä he kokevat kanavallaan.

Minulle tulee mieleen vain muutama syy, miksi niin monelle tulee tarve satuttaa toista, kun internetin anonymiteetti tarjoaa siihen mahdollisuuden. Siltikin sitä on vaikea ymmärtää. Oppikirjasyy on, että oman elämän huonojen asioiden aiheuttamille negatiivisille tunnetiloille, kuten ahdistukselle, etsitään uloskanavointireitti ja tähän anonyymi uhoaminen netissä on erittäin pätevä keino. Bittimaailman ulkopuolella tytöt ovat keskimäärin poikia kunnostautuneempia henkisessä väkivallassa ja itsetunnon tuhoamisessa, kun taas pojilla painava motiivi on omalle kaveripiirille hauskana näyttäytyminen. Jos pojat eivät sattumoisin ole saman päätteen äärellä naputtelemassa, niin sitten heillä ei ole yleisöä, kelle olla hauska. Jos et esiinny internetissä omalla naamallasi ja nimelläsi, niin kukaan ei saa tietää juuri sinun olevan hauska. Tämä ei haittaa poikia internetissä, he ovat anonyymeja ja  kirjoittavat samalla lailla suu vaahdossa kuin tytötkin, tarkoituksenaan satuttaa.

Tämä ei ole mikään muutaman lapsen kohdalla toistuva toiminta, vaan kyseessä on todella laaja ilmiö. Ihan sama minne päin internettiä menee, jos siellä on nuoria ja/tai lapsia, niin moni on löytänyt sisäisen sanavirtuoosinsa, joka pyrkii polkemaan toisen maahan.

En vain tiedä. Onko kyseessä jokin biologiaamme liittyvä piirre, joka sitten ilmenee tällä tavalla nykyaikana? Tämä sama ilmiö nimittäin näyttäytyy aikuistenkin joukossa, jopa vahvemmin. Suomen ensimmäinen nettipoliisi, Marko "Fobba" Forss, on sanonut, että aikuisten netiketti on huonommalla tolalla kuin nuorten. Aikuiset tosin täräyttävät tunnepurkauksiaan omalla nimellään ja naamallaan huomattavasti useammin. Luen paljon poliittisia keskusteluita erinäisiä nettifoorumeilla ja toisia kohtaan osoitettu ilkeys on täysin normaalia. Ilkeyttä ei oikeastaan noteeraa yhtään, jos siihen ei erikseen kiinnitä huomiota. Lasten kohdalla se kuitenkin edelleen hyppää silmille ja painaa mielen maahan, koska nuori ja naiivi, itsensä internettiin julki laittava ihminen, ei ansaitse sitä halventamista, joka kohdistuu hänen persoonaansa, elämäänsä ja ulkomuotoonsa.

Oscar Wilde on mielestäni osunut usein oikeaan tarkastellessaan ihmisen sisintä, ja hän on ainoa ihminen, ketä voisin lainata hyvinkin säännöllisesti. Teen niin nytkin:

"Man is least himself when he talks in his own person. Give him a mask, and he will tell you the truth."