Televisiossa alkoi viihdeohjelma, jonka keskeisenä teemana on esitellä hyvin erilaisten ihmisten hyvin erilaisissa tilanteissa syntyneitä parisuhteita. Ensimmäisessä jaksossa oli esittelyssä pariskunta, jonka rakkaustarina alkoi naisen ollessa lapsi, vasta 14-vuotias, ja miehen jo 35-vuotias.
Koska nämä henkilöt ovat nyt aikuisia ja edelleen yhdessä, oli ensimmäinen ajatukseni se että 14-vuotiaan mielestä kyseessä on ollut jotain uskomattoman kaunista ja ainutlaatuista, eikä hän vielä aikuisikäisenäkään ole nähnyt, kuinka vääristyneessä ja hyväksikäyttämiselle alttiissa suhteessa hän on ollut ja on edelleen. Hieman hullunkurista on ajatella, että mies kelpuuttaa elämänkumppanikseen henkilön, joka ei millään tavalla ole tasavertainen elämänkokemuksien tai persoonallisuuden kehityksen suhteen.
Molempien henkilöiden uskonnollisuus ja mm. se seikka, että äiti tai joku kaveri toimi aina esiliinana heidän treffeillään, toi kuitenkin minulle uskon siitä, että henkinen taso oli ja on molemmilla sama ja suhde siltä kannalta puhdas ja viaton. Kyseessä on siis kummallinen ja äärimmäisen poikkeava tapaus, jossa 14-vuotiaalla tytöllä oli lottovoiton verran onnea matkassa. Mies, jota hän lemmentuskissaan lähestyi, oli harras kristitty ja lisäksi hänen äitinsä kyttäsi, kenties positiivisesti, koko ajan sitä, mitä hänen tyttärensä touhusi.
Näiden ihmisten parisuhdetta enemmän minua kiinnostaa kuitenkin se seikka, että media viihteellistää yhä arveluttavampia ja moraalittomampia ilmiöitä, joista ei pitäisi olla mitään keskusteltavaa. Lapsen mielestä voi olla hyvä idea lähteä kenen tahansa hänelle positiivista huomiota näyttävän aikuisen matkaan jo ilman sitäkin, että yksi onnellisen lopun saanut poikkeustapaus saa validaation parhaaseen illan tv-ohjelmien katseluaikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti