Iltalehti uutisoi nuoresta naisseurueesta, joka oli ilkkunut pientä lasta rumaksi niin, että lapsi itse ja tämän vanhemmat olivat haukkumisen kuulleet.
Nuoret nauravat mille nauravat, mutta kuriositeettina pidän psyykkisten mekanismien, kuten häpeän ja myötätunnon täydellistä puutetta. Sitä, että nuoret haukkuivat pientä lasta ääneen ja tämän vanhempien edessä, eivätkä myöskään välittäneet, miltä lapsesta saattaisi tuntua.
Se, että ottaa kassajonossa lapsen ulkonäön esille, kertoo kyseisen henkilön arvomaailmasta jo paljon. Se, että tämä henkilö ei välitä, että vanhemmat ja lapsi vieläpä kuulevat tämän pahansuovan puheen, on hälyttävää. Miksi nämä nuoret luulivat, että on normaalia arvostella lapsen ulkonäköä tämän perheen edessä?
Oman erikoismaininnan ansaitsee äiti, joka ventiloi vihansa sosiaaliseen mediaan. Ymmärrän kyllä tilanteen hankaluuden. Lapselle kerrottiin, että arvostelijat eivät puhuneet hänestä, joten olisi ollut epäjohdonmukaista tämän jälkeen nostaa äläkkä paikan päällä.
Mieleeni tulee taannoinen tapaus nuoresta naisesta, joka selvisi vanhuksen kuolemantuottamuksesta pienillä sakoilla ja riemuitsi tästä Facebookin status-päivityksessään, pilkaten samalla tappaneensa ihmisen ihmisarvoa. Päivitys levisi nopeasti ja nainen teilattiin verbaalisesti.
Molempien tapauksien ihmiset eivät ilmeisesti olleet tottuneet tuntemaan häpeän tunteita, mistä johtuen he luulivat voivansa tehdä mitä vain, missä vain. Häpeä on mielenkiintoinen komponentti ja sen puutetta on arvosteltu kasvattajien ja yhteiskuntatieteilijöiden toimesta. Raflaavasti sen on sanottu johtavan kulttuuriseen ja moraaliseen rappioon. Mikään ei ole enää privaattia, vaan kaikesta voi "keskustella" alasti, huutaen tai alasti huutaen. Kuten Marja Hintikka Show'ssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti