Acerin pöytäkone, tuo uskollinen sotaratsuni, päästi viimeiset voimasavut pihalle kotelostaan eilen, sillä se ei lukuisista yrityksistä huolimatta enää suostunut käynnistymään. Televisiota en omista, joten sain kokea cityihmiselle pelottavan askeesin radion kuuntelemisen muodossa. Tietokoneen häviäminen väliaikaisesti kotitaloudesta aiheuttaa aina samanlaisen ilmiön: Luovuus ja tuloksien tekeminen tähdellisten asioiden parissa nousevat täysin uudelle tasolle. Tämän takia pyrinkin yleensä työskentelemään jossain muualla kuin kotonani.
Työpaikan, joka minun tapauksessa on peruskoulu, tarjoama atmosfääri iltaisin ja aamuisin tapahtuvaan lukemiseen ja työskentelyyn on verraton. Tätä en ymmärtänyt oppilaana ollessani kovin kehuttavasti. Toisaalta erona nykytilanteeseen on se, että nyt häiriötekijät ovat minimissä, kun melkein koko koulu on aina tyhjänä täällä opiskellessani. Ilmastointi humisee ja rakenteet natisevat, kun taas päiväsaikaan on ymmärrettävästi kovin hektistä.
Olen viime viikkoina lukenut joka päivä pari tuntia yhteiskuntatieteellisiä, erityisesti sosiaalihuoltoon liittyviä julkaisuja (tietokirjat, historiikit, blogit, mielipidekirjoitukset, uutisoinnit). Tämä on ollut hyvin mielekästä ja kirjoittamiselle ei ole jäänyt aikaa. Koska täysipäiväinen opiskelijaelämä lähestyy uhkaavasti, niin luulen, että hyvän lukurutiinin löytäminen on prioriteettina korkeammalla. Lisäksi tiedän, että hitaana ajattelijana asioiden opettelu tulee sujumaan minulta paljon helpommin, kun olen jo valmiiksi rakentanut pääni sisälle osan siitä maailmasta, mitä tulen tarkemmin opiskelemaan.
Bill Gates ja Warren Buffett mainitsevat molemmat omistautumisen tärkeimmäksi tekijäksi menestymiselle. Se, mitä tämä menestyminen pitää sisällään, on jokaisen itse päätettävissä, koska kaikki tuppaavat tyytymään eritasoisiin tuloksiin. Sanoma kuitenkin on selvä, keskittyminen ja omistautuminen tuovat parhaimman lopputuleman.
Yhteiskunta ja sen muodostavien ihmisten tuottamat ilmiöt ovat olleet minulle mielenkiintoinen aihepiiri jo monen vuoden ajan. Kuitenkin se tapa, millä olen syventynyt tämän jättimäisen asiakokonaisuuden opiskeluun tämän talven aikana, on antanut ihan uudenlaisen merkityksellisyyden tunteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti