Olen nyt ammatiltani lähihoitaja. Näillä näkymin jossain vaiheessa tulevaisuudessa tulen olemaan ammatiltani sosiaalityöntekijä. Jos tuo työ tulisi käymään jossain vaiheessa liian raskaaksi tai ei vastaisi odotuksiani, vaihtaisin tämänhetkisen tuntemuksen perusteella lastentarhaopettajan virkaan.
Päiväkotityö olisi terapeuttisesti mukavaa ja mieltä eheyttävää. Vähemmän syvyyteen tuijottamista ja enemmän "vain lasten kanssa leikkimistä". Jos olisin päiväkodin johtaja tai ainakin ryhmäni lastentarhaopettaja, lähtisin vaivihkaa tekemään seuraavanlaisia muutoksia, joilla luulisin parantavani lasten olosuhteita.
Minun ryhmässäni ei olisi hirveästi ennalta ohjattua toimintaa, vaan tärkeimpinä panostuksen kohteina olisivat rauhallisuus ja lasten huomioonottaminen. Mikään näistä ei onnistu tarkan minuutti- tai tuntiaikataulun kanssa, johon kuuluu siirtymiä ja "pakollista kaikille" -ohjelmanumeroita. Koska sirkusnumerot sekä näihin liittyvät ryhmänohjaukset vähenisivät, jäisi enemmän aikaa aidolle läsnäololle lasten kanssa. Heidät oppisi tuntemaan paremmin ja tietäisi, minkälaisissa oloissa he viihtyisivät parhaiten.
Lapset yrittäisivät itse ensisijaisesti muodostaa omat leikkinsä, jossa aikuinen sitten tukisi heitä niin hyvin kuin pystyy. Aikuinen tarvittaessa järjestää esim. leikkijöille oman nurkkauksensa tai auttaa heitä etsimään lisää kavereita leikin rooleihin.
Tämä olisi lapsilähtöisyyttä, joka kuitenkin toteutuisi aikuisjohteisesti. Aikuisten tavoitteena olisi saada jokainen lapsi löytämään itselleen mielekäs leikkipiiri, jossa pitkäjänteiset ja suunnitellutkin leikit onnistuisivat. Päivän pitäisi päällisin puolin näyttää harmoniselta, ei armeijan ohjatuilta aamutoimilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti